Tyttäreni kanssa seikkailtiin ja ihmeteltiin virtuaalimaailmoissa. Lyhyesti sanottuna itse en pidä niistä yhtään, mutta enpä lapsena/nuorenakaan tykännyt mitään tietokonepelejä pelata, joten kai se on minulla "geeneissä". Ja kokeilunkin jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että paljon mukavampi on pelata yhdessä jotain lautapeliä, kasata palapeliä tai lukea kirjoja yhdessä ja kyllä kirjojen lukeminen yksinkin voittaa nämä maailmat sata nolla!
Kun näistä virtuaalimaailmoista joku piti katsastaa vähän pidemmällekin, niin valitsin GoSuperModelin. Vaikka itse en viehättynyt virtuaalisesta malli-leikistä, voin kuitenkin ymmärtää miksi lapset voivat siihen tykästyä. Ainakin ajavietteenä se on loistava, sillä aikaa siellä puuhailu vei kyllä paljon ja aika kului pelatessa nopeasti. Ehkä tätä voisi ajatella uudenaikaisena paperinukkeleikkinä, jota itse lapsena rakastin kovasti. Pelissä ikävältä tuntui se, että vaikka lahjoituksena sai 1000 go-rahaa, sillä ei pitkälle pötkinyt. Varmasti tämän pelin tiimellyksessä vanhemmat joutuvat törmäämään siihen valintaan, antaako oikeaa rahaa pelaamisen jatkamiseen. Ehkä siinä ainakin on yksi asia, mitä tulee miettiä itsekin pienen tytön vanhempana ja tulevana opettajana. Varmasti on hyvä ottaa puheeksi vanhempainillassa mediakasvatuksen osana se, mitenkä vanhemmat suhtautuvat nettipeleihin ja oikeaan rahaan. Voin vain kuvitella, kuinka pieni leijonatyttöni sitä kouluikäisenä vaatii (näen tilanteen jo silmissäni), etenkin kun KAIKKI MUUT luonnollisesti saavat näin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti